Onni

Jos pieni enkelimme olisi jaksanut loppuun saakka, olisi meillä juuri nyt h-hetket hollilla. Laskettu aika ensimmäiselle vauvallemme olisi huomenna. Luulin tuon maagisen 10.10. olevan ikuinen surun päivä elämässäni.

Mutta onneksi asiat ovat nyt täysin toisin. Onnellisena huokaan, että tästä surun päivästä ei tulekaan niin surullista. Ajatukset ovat jo vahvasti nykyhetkessä: olemme päässeet tämän uuden rakkauspakkauksen odotuksen kanssa puolen välin yli. Odotamme innolla ensi maanantaina tulevaa rakenneultraa, jossa toivottavasti kaikki on hyvin! Ehkä saamme tietää, onko meille tulossa prinssi vai prinsessa <3

Kuvakaappaus Pampers -applikaatiosta

Kaikki on niin jännittävää ja uutta, että meinaan haljeta pelkästä onnesta.

Onnea hieman varjostaa reilu kuukausi sitten diagnosoitu raskausajan diabetes. Vielä en onneksi ole lääkkeille joutunut, vaan nyt teen kaikkeni, jotta sokerit saataisiin pysymään kurissa ihan raskauden loppuun saakka ilman lääkkeitä.

Vaikka "radi" kuulostaakin pelottavalta ja ahdistavalta, niin todellisuudessa tämä on ollut ainakin minulle todella hyvä juttu. Tiukka ruokavalio ja lisätty liikkuminen on tuonut mukanaan todella positiivisia vaikutteita: olo on pirteämpi ja mikä parasta: paino on laskenut muutaman kilon elokuun jälkeen! Ideaalitilannehan ylipainoisen odottajan kohdalla olisi, että paino ei juurikaan nousisi lähtöpainosta.

Odottelen kuumeisesti, että mahassa tapahtuvat pienet epämääräiset muljahdukset muuttuisivat tunnistettaviksi potkuiksi ja kuuntelen sydänääniä pienellä dopplerillani lähes päivittäin.

Elämä on siis juuri nyt yhtä onnea ja odotusta. <3

Onnellista loppuviikkoa myös teille!